Tämähän nyt on mahtavaa. Huomenna kääntyy volkkarinnokka kohti Pohojammaan mummulaa ja Lappia ja minä keksin, että teenpä blogin. Koko remmin tavarat on pakkaamatta ja kämppä kuin pommin jäljiltä, mutta eikaitsole... Uni ei ehkä kuitenkaan tule tänään helposti kun menin juomaan kahvia anopin tarjoaman laskiaispullan kanssa.
Siinäpä olikin jo monta oleellista asiaa meikäläisestä: pakkaamista vieroksuva mamma, jolla on perusperhe, mies ja kaksi lasta, mukava anoppi, Volkkari ja sydän Pohjois-Pohjanmaalla. Tai no mulla itselläni on pikku-Saxo, mies ajelee Volkkarilla. Hooohhoijaa, onpa mielenkiintoista. Jos lukisin tätä nyt, en ehkä jatkaisi. Mutta kirjoitankin tätä itselleni, vähän kuin päiväkirjaksi. Ai miksi? No siksi kun olen mökkihöperö. Olen opintovapaalla ja päivisin iskee mökkihöperyys ja puheripuli. Onneksi on netti, jonne voi ryöpsäytellä kaikenlaista. Vaikka blogin.
Meinasi jo kärsivällisyys olla koetuksella tätä blogia perustaessa. Helppoa joo ja paljon apuvälineitä, mutta tarviiko niitä niin paljon olla? Yhden taustakuvan ja tekstin värin valitsemiseen saisi kulumaan kokonaisen työpäivän. Jos on tällainen pilkunviilaaja. Sitä paitsi ihan sama, miten pitkään näitä pyöritän. Kuitenkin valitsen mustavalkoista. Ha, otinkin sinistä! Tosi roisia. Oma profiili pitää olla, mutta mikä kuva? Pitäis olla joku hyvä otos, jossa ei näytä ihan ääliöltä. (Ja tuon sitten valitsin.)
Ja tämä nimi sitten. Mitä fiksua sitä keksii näin yhtäkkiä kello (jestas! kello on kohta yksi!!) yksi yöllä? Mökkihöperyys tuli ensimmäisenä mieleen, mutta se näyttää niin tyhmältä ilman ääkkösiä. Mikä sen synonyymi on? Mökki... tupa... Tupajumi. Ei kelpaa bloggerille. Tupajumitus? Ei sekään. No Tupajamitus sitten. Sekin sopii, viittaa muka vähän zumbaan, johon olen ihan koukussa. Ihan niinkuin olisin itse tuon keksinyt ja ollut viksu. Jep jep. So be it.
